Kuukausibudjetti

Olemme mielestäni eläneet kohtuullisen säästeliäästi. Tottakai itselläni ainakin näkyy elintasoinflaatio monenlaisessa kulutuksessa. Monesti isomman tilin jälkeen ostan jotain leluja itselleni. Kuitenkin kun puhutaan peruskulutuksesta, niin olemme tehneet halpoja, pitkään kestäviä ruokia. Emme myöskään juurikaan matkusta, käytännössä lähes ainut vapaa-ajan kulu on ravintolaruokailu ja tietenkin nämä viihdepalvelut netflix, audiokirjat jne. Lasken ne kuitenkin osin myös sivistäväksi (erityisesti kirjat).

Ruokabudjetti tarkkailuun

Päätimme muutama kuukausi sitten kuitenkin alkaa seuraamaan kulutustamme tarkemmin. Meillä on kahden hengen taloudessa mennyt hieman kuukaudesta riippuen arviolta 500-600 euroa kauppaan. Ajattelimme ottaa tuon 500 euroa budjetiksi, mutta hyvin nopeasti otimme hieman lisähaastetta ja vähensimme kauppabudjetin 400 euroon. Lisäksi meillä on erillinen 200 euron ravintolabudjetti. Kumpikin maksaa erilliselle tilille kerran kuussa 200+100 euroa.

Täydellistä historiadataa en ole laskenut, mutta karkealla mutulla tämä tulee laskemaan kuukausikuluja. Koko ruokabudjettimme on nyt samaa luokkaa mitä pelkkään kauppaan on käytetty aiemmin. Ennen tuli käytyä hieman leväperäisemmin ulkona syömässä tähän päälle. Nyt se on paljon harkitumpaa. Arvioisin kuukausikulujen putoavan vähintään 100 e per naama.

Budjetilla suunnitelmallisuutta

Toinen budjettikuukausi alkaa pikkuhiljaa päättymään ja uskallan jo arvioida tämän vaikutuksia. Isoin muutos ei meinaan ole vain rahallinen säästö, vaan koko käyttäytyminen ja asennemuutos. Kaupassa käynti on paljon suunnitelmallisempaa, jonka lisäksi tai johdosta siellä tulee käytyä myös hieman harvemmin. Ei se huonoa ollut ennenkään, mutta nyt rahallisen aspektin myötä siihen on tullut aiempaa enemmän suunnitelmallisuutta.

Osin tämä on myös omassa päässä, kun aiemmin maksettiin vuorotellen kauppareissuja, niin tuli vähän mietittyä myös mitä milloinkin ostaa. Jos oli minun vuoroni maksaa, niin en ehkä ostanut kaikkea pitkäkestoista tavaraa ja täydennysostoksia jouduttiin tekemään useammin.

Nyt kun raha on jo siirtynyt taskustani ruokatilille, on se yhteistä, eikä minun rahaa. Kauppareissulla voi oikeasti ostaa kerralla viikon tai ylikin ostokset, eikä parin päivän päästä tarvitse täydentää maitoja. Myös kaikki kuivatarvike yms. pitkäkestoinen tavara ostetaan aina kun tarvitaan, enkä koe siitä mitään tunnotuskia puoleen tai toiseen. Kokonaisuudessaan muutos onkin jotenkin oudolla tavalla lisännyt omaa mielenrauhaani.

Suunnitelmallisempi ja aiempaa harvempi kaupassa käynti vähentää myös heräteostoksia. Toki pelkästään jo suunnitelmallisuus vähentää heräteostoksia, mutta joka kauppareissulla on vaaransa napata jäätelöhyllyltä kassin täytettä. Mitä suunnitelmallisempaa ruoanlaittoa ja vähemmän reissuja, sitä halvempaa ja terveellisempää ruokaa tulee syötyä.

Budjetti pakottaa

Ikävä sanoa näin, mutta budjetti tekee vähän saman asian kuin köyhällä. Kun ei ole rahaa, niin ei voi ostaa mitä haluaa. Niukkuus myös kasvattaa luovuutta. Osin oman laiskuutenikin tähden teimme jo ennenkin pitkiä, melkein viikon kestäviä ruokia. Makaronilaatikko, kaalilaatikko tai papupata (laitan reseptejä myöhemmin) vievät vain noin yhden tunnin aktiivista aikaa sunnuntaiaamuna, mutta kestävät seuraavaan viikonloppuun. Helppoa ja nopeaa.

Kuitenkin kun rahaa on vähemmän, se pakottaa tekemään tätä vieläkin useammin ja erilailla. Nyt kun alkaa heinäkuun viimeinen kolmannes ja 400 e kuukausibudjetista on jäljellä 100 euroa, se laittaa miettimään. Mitä me syömme seuraavat puolitoistaviikkoa? Oho, kaapista löytyikin vielä aiemman makaronilaatikko-kokkauksen jämät. Näistä saa vielä toisen laatikon. Siinä oli jo lähes puolet loppukuusta katettu. Sitten jää vielä viimeiselle noin viikolle 100 euroa + ravintolarahaakin on jäljellä. Kyllä me selvitään!

Yksi hienous onkin se, että tiettyjen ruokien tarvikkeet ovat pääosin kuivatarvikkeita, joita voi ostaa kaappiin jo etukäteen. Esim. makaronilaatikon tarvikkeista tekee 2-3 vuoallista (kesto n. 10-15 annosta). Joka kokkauskertaa varten ei tarvitse lähteä kauppaan!

Ulkona syöminen

Yhteisen ruokailun lisäksi syön jonkin verran työmatkoilla ulkona. Tätä ei toki nyt ole juurikaan tapahtunut Koronan takia useaan kuukauteen, mutta se tullee jonkin verran lisääntymään. Osa ruokailuista menee oman tai vastapuolen firman kuluihin, joskus toki syön itsekin tai ostan matkalta pientä matkaevästä. En kuitenkaan laske näitä nyt mukaan kuukausibudjettiini, koska en budjetoi sinne myöskään päivärahoja, jotka kattavat nämä ylimääräiset kulut enemmän kuin hyvin. Lisäksi budjetissani jo on oma rivinsä ylimääräisille sekalaisille kuluille.

Erillinen yhteinen ravintolabudjetti on sekin jotenkin vapauttavaa. Ravintolassa käynti on suunnitelmallisempaa, eikä vain hetken mielijohteesta tapahtuvaa. Toki olemme myös nopealla aikataululla lähteneet syömään. Samalla kuitenkin tiedostamme, että tämä on pois meidän loppukuun budjetista, eli siinä on aina palkkio vs. maksu -aspekti tarkastelussa.

Se kaikista pahin hetken mielijohde jääkin helpommin nyt tyydyttämättä ja käsi hakee hapankorppuja keittiön kaapista. Mielihalun osaa kyllä tukahduttaa ja siirtää myöhempään ajankohtaan, kun on jotain odotettavaa. Ilman rahallista insentiiviä tämä ei kuitenkaan olisi läheskään yhtä helppoa. Toisaalta budjetti myös sallii ulkona syömisen ilman huonoa omaatuntoa. Olemme päättäneet hemmotella itseämme yhteensä 200 eurolla kuussa.

Mutta se on päätös, ei hetken mielijohde. Samalla myös ulkona käyminen on suunnitelmallisempaa ja limittyy sopivasti pitkien viikkoruokien keskelle. Suunnittelemme vähintään viikon etukäteen. Eli teemmekö nyt vaikka makaronilaatikon ja mitä sitten tehdään ensi viikonloppuna, tehdäänkö joku parin päivän salaatti tai pasta vai käydäänkö vaikkapa perjantai-iltana ulkona.

Budjettimme mahdollistaa useamman sushibuffan, pizzaillan tai kebabrullan, tai sitten muutaman paremman ravintolaillallisen kuussa. Esimerkiksi nyt kuun vaihteessa olimme pienellä lomareissulla, jossa kävimme 150 euron illallisella ravintolassa, jonne olimme halunneet jo pidemmän aikaa. Tämä vei 75 % kuukauden budjetistamme, mutta oli sen arvoista. Tiedostimme että Heinäkuussa ei välttämättä enempää ulkona syödä.

Onneksi loppulasku oli arvioimaamme pienempi sekä Kesäkuulta oli jäänyt ylimääräistä, joten Heinäkuullekin jäi ihan kohtuullisesti varoja vielä muutamaan terassiruokailuun.

Ruokabudjetin vaikutukset

Vaikutukset kokonaisuudessaan:
- Rahallinen säästö
- Vähemmän kauppareissuja - > Lisää säästöjä, vähemmän heräteostoksia
- Suunnitelmallisempaa ruokailua (niin ulkona kuin kotona)
- Mielenrauha

Asuminen ja muut kulut

Asumisen suhteen asun työsuhdeasunnossa, josta maksamme asuntoedun verran vuokraa yritykselle. Oma osuuteni tästä on noin 184 euroa kuukaudessa. Lisäksi päälle tulee vielä sähkön kulutus, joka on osaltani noin 25 euroa kuukaudessa.

Asumisen lisäksi pakolliset kiinteät kuluni koostuvat lähinnä auton ylläpidosta. Auton ylläpitoon lasken vakuutukset, verot, pesun ja vapaa-ajan polttoainekulut. Työmatkojen kulut (ja ylikin) katetaan kilometrikorvauksilla, joten en laske niitä budjettiini.

Listasin budjettiin myös spotifyn, bookbeatin, vaatebudjetin arvion ja vitamiineja. Nämä ovat osin hatusta. Lisäksi siellä on vielä ylimääräinen 100 e muihin huvituksiin, vaikkapa nyt kaverien kanssa kahvillakäyntiin.

Koko budjettini:
- Ruoka 300
- Vuokra 185
- Sähkö 25
- Auto 225 (sis. Vakuutuksen, verot, bensat vapaa-ajan rientoihin)
- Vakuutukset 38
- Bookbeat + spotify 34
- Vitamiinit 20
- Vaatteet 50
- Muu 100

Yhteensä 977 €


Nyt pitäisi vaan alkaa sitten noudattamaan tätä. Eli kaikki tonnin yli tienattu siirtyy heti pois tililtä. Good luck :D

Kuten jo yllä ruokabudjetista kerroin, niin uskon että näin suunniteltu budjetti, oli se sitten kauppa- tai kokonaisbudjetti, auttaa hahmottamaan kuluja ja pitäytymään niistä. Se estää kaikista tehokkaimmin elintapainflaation.

Tottakai joskus voi jotain lisäkivaa pitää, mutta se on selkeä poikkeus tästä ja nyt julkisen budjetin teon jälkeen ei ole niin herkästi heräteostoksia, vaan se on suunnitelmallisempaa. Sanoisin jopa, että jos jotain haluaa hommata, niin se pitää säästää ylimääräisestä palkasta etukäteen. Saas nähdä miten tämä toimii…

Yrittäjän palkan optimointi

Netistä löytyy vaikka mitä ohjeita yrittäjän palkan optimitasosta. Vaihteluväli on niinkin hurja kuin 17 000 - 44 000 e/vuosi.

Toki jokainen tekee omat päätelmänsä ja lopputulos riippuu kunkin yrittäjän henkilökohtaisista tarpeista ja haluista myös yrityksen kehityksen suhteen.

Itselläni yksi syy toimia yrittäjänä on nimenomaan minimoida verot. Siksi haluankin laskea sen tason, millä voin minimoida yhteisverot minun oman palkan verotuksen ja yrityksen yhteisöveron suhteen.

Marginaaliverotus

Mikäli katsotaan vain verokortin veroprosenttia, ei nähdä koko kokonaisuutta. Tämä on yksi niistä syistä, miksi jotkut sanovat optimaalisen palkan olevan melko korkeakin vuosipalkka.

Erilaisia veroprosentteja voi testailla verottajan veroprosenttilaskurilla, mutta selkein taulukko eri vuosipalkkojen eroista löytyy veronmaksajien sivuilta.

Taulukosta huomataan, että vuoden 2020 ansiotuloverotuksessa veroprosentti ylittää yhtiöveron 20% noin 26 000 euron vuosituloilla. Pääomatulon veroprosentti 30% ylitetään noin 43 000 euron vuosituloilla.

Jos mietitään, että rahat tarvitsee kotiuttaa itselle mahdollisimman optimaalisesti, niin yhtiöveron lisäksi meidän tulisi laskea tähän päälle kevennetty osinkoverotus, jolloin osinkoina maksettaessa kokonaisverotus pyörii noin 27% tienoilla. Optimaalinen palkan verotus olisi siis suurinpiirtein tässä, eli taulukon mukaan noin 37 000 vuosipalkassa?

Väärin.

Katsotaanpas marginaaliveroprosenttia.

Otetaan tähän esimerkiksi vaikka nuo 26, 37 ja 43 tuhatta euroa.

26 000 euron vuosipalkalla veroja maksetaan noin 5 382 e.

37 000 euron vuosipalkalla veroja maksetaan noin 10 138 e.

43 000 euron vuosipalkalla veroja maksetaan noin 13 029 e.

Nyt huomaat tästä varmaan jo hyvin nopeasti, että vuosipalkan nousu 26 ke -> 37 ke suurinpiirtein tuplasi maksettavat verot. Veroprosentti kuitenkin muuttui vain noin 20 % -> 30 %. Tämä johtuu siitä, että veroprosentti kuvaa koko tulosta maksettavaa veroa. Verotus kuitenkin hoidetaan niin sanottu marginaaliverona, eli tässä tapauksessa pitäisi laskea näin:

26 ke tuloilla maksetaan 5 382 e veroja. Tämän ylimenevästä osasta maksetaan 10 138 - 5 382 = 4 756 e. Tämä tekee lisätylle 11 tuhannelle eurolle 4 756 / 11 000 = 43,2 %. Verottaja ottaakin siis viimeisestä 11 tuhannesta eurosta 43 prosenttia!

Huomaa vielä tuosta veronmaksajien taulukosta, että siinä on viimeisessä sarakkeessa mainittu myös marginaaliveroprosentti. Se on hieman matalampi kuin yllä laskemamme. Se johtuu siitä, että ko. taulukon marginaaliveroprosentti lasketaan vain noin välille 26-30 ke. Yli 30 tuhannen tuloista maksetaankin vielä korkeampaa veroa.

Marginaalivero tuleekin aina laskea suunniteltujen palkkojen välillä. Verotus muuttuu melkein jokaisen tuhannen euron kohdalla, joten yksiselittäisiä lukuja ei voi antaa.

Valtion tuloveroasteikko

Ensimmäisenä on hyvä huomioida valtion tuloveroasteikko (2020).

Tästä huomataan, että veroprosentti (marginaaliveroprosentti) vaihtuu vuonna 2020 kohdissa

- 18 100

- 27 200

- 44 800

- 78 500

Taulukon perusteella näyttää erittäin hyvältä, että 27 200 tuloista maksettaisiin vain 554 euroa veroja. Tämä ei toki pidä paikkaansa, koska tähän tulee päälle vielä kunnallisverotus. Valtion tuloveroasteikko on kuitenkin hyvä lähtökohta lähteä testaamaan erilaisia vuositulotasoja.

Kunnallisverotus

Kunnallisverotus on kuitenkin valtion tuloveroon verrattuna lähestulkoon tasavero. Siihen vaikuttaa paljon erilaiset vähennykset (veronmaksajien yhteenveto ansiotulosta tehtävistä vähennyksistä). Kuten huomaatte, verotusviidakko on hyvin sekava. Karkeasti voidaan sanoa, että maksimaaliset vähennykset saadaan noin 10 000 - 15 000 euron tuloilla.

Vuositulojen testaus

Koska myös valtion tuloveron ensimmäinen asteikko on tuossa samassa kategoriassa, 18 tuhannessa, lasketaan kokonaisverotus tällä summalla.

Otetaan vertailuluvuksi valtion tuloveroasteikon seuraava pykälä, 27 200.

Veroprosenttilaskurin mukaan, kun YEL-tulo on sama kuin ansiotulo ja kunnallisvero on 20,25%, saadaan seuraavat verot:

- vuositulo - verot - veroprosentti - marginaaliveroprosentti

- 18 100 - 1 080,01 - 6,0 % - 28,5 %

- 27 200 - 4 067,55 - 15,0 % - 38,5 %

Nyt jos tästä olisi katsottu vain tuon 27 tonnin verotus, voitaisiin iloita, että maksamme vain 15% veroja, joka on selkeästi alle yhtiöveron. Kuten aiemmin sanoin, tästä tulee kuitenkin huomioida tuon viimeisen 9 100 euron verotus. Tämä viimeisen 9 tonnin verotus onkin 2984,54 / 9100 = 32,8 %.

Veroprosenttilaskurin ilmoittama marginaaliveroprosentti jo vihjaakin, että 18 100 euron ylimenevät tulot verotetaan huomattavasti tiukemmin.

Veroprosenttilaskurilla voi jokainen leikkiä mielensä mukaan, mutta itse olen päätynyt maksamaan tuon noin 18-20 tuhatta euroa. Huomioin tähän siis erilaisia saatavia vähennyksiä, jolloin maksan palkkaa hieman yli tuon valtion tuloveroasteikon pykälän, mutta lopullinen verotus päätyisi kuitenkin siihen lähelle.

Huom. Laskelmaan vaikuttaa hieman käytetty YEL-työtulo. Yo. testissä ne oli sama kuin palkkatulo.

Ps. Extreme matalat tulot

Testasin vielä huvikseni miten verotus muuttuu, kun lasketaan tuosta 18 000 eurosta alas kohti maksimivähennyksiä. Eli tässä vielä vain reilun tonnin kuukausituloilla lasketus verotukset yllämainituin oletuksin:

- 17 000 - 757,61

- 16 000 - 547,01

- 15 000 - 378,9

- 14 000 - 94,74

- 13 000 - 19,50

Näistä kaikista laskettuna marginaaliveroprosentti mainitun vuositulon ja 18 100 euron vuositulon välillä on n. 25-30 %.

Kuten huomataan, tuolla 13-14 tuhannen euron vuosituloissa verotus on jo todella minimaalista, alle prosenttia. Tämä johtuu siitä, että näistä tuloista ei vähennyksien johdosta makseta juurikaan kunnallisveroja.

Ensimmäinen iso nousu tulee kohdassa 14->15 ke, jossa viimeisen tonnin verotus on 28,4 %. Oikein pihi yrittäjä voisikin optimoida tulonsa vain 14 000 euroon.

Kannattaako autoetu yrittäjälle?

Otsikon kysymykseen on tietenkin mahdotonta vastata suoraan. Oikea vastaus riippuu jokaisesta itsestään, muuttuvia parametreja on aivan liikaa, että voisi antaa yleispätevän vastauksen.

Olen tätä kuitenkin laskenut viimeksi muutama vuosi sitten ja nyt uudestaan. Karkeasti sanon, että jos työajoja tulee kohtuullisesti tai paljon, on järkevämpää omistaa auto itse ja nostaa kilometrikorvauksia, koska niillä maksaa jo paljon ajoneuvon kuluja.

Lisäksi monesti itse tulisi ostettua vähän vanhempi ja halvempi auto itselle, joten vertailu tulisikin tehdä aidosti itselle n. 30 000 euron auton ja autoedun uuden 50 000 euron auton välillä. No, tietänette jo laskemattakin kumpi on järkevämpää...

Jos työajoja ei ole juurikaan JA haluaa uuden auton, voi autoetu olla kokonaistaloudellisesti järkevämpi vaihtoehto. Tämä kuitenkin vaatii suurinpiirtein sen, että haluaa pitää kokoajan tuoretta autoa. Autoetu alkaa menettää järkensä kun auton ikä on yli 5 vuotta.

Ja tässä onkin jutun tärkein pointti. Kun lasketaan uuden auton ostamista itselle tai yritykselle, on lähestulkoon sama henkilökohtaista kassavirtaa tarkastellessa, kummalle auton ostaa.

Kuitenkin rahoituksen päätyttyä, noin 3-5 vuoden jälkeen, sinulla on joko:

1. Leasing päättyy, samaan kuukausihintaan saat uuden auton tai lunastat vanhan summaan X
2. Yrityksen ostama auto on yrityksen omaisuutta. Jatkat suurin piirtein saman autoedun maksamista.
3. Omiin nimiin ostettu auto on oma, jäännösarvoa summa Y. Kuukauden kassavirta omasta pussista muuttuu radikaalisti, nostat edelleen kilometrikorvauksia.

Ja tämä on se syy, mikä vetääkin useimmiten itse omistetun ajoneuvon kärkeen. Eli kohdan 3 mukaisesti sinulle jää omaan omistukseen jotain tasetta. Jos ajoneuvo on yrityksen, tase on yrityksellä ja itse maksat siitä saman autoedun edelleen joka kuukausi. (Okei, se hieman muuttuu iän myötä, mutta ei radikaalisti).

Esimerkki n. 50 000 € autosta

Esimerkin laskeminen valmiilla autollakaan ei ole helppoa. Tämä sisältää jonkin verran oletuksia huoltokuluista yms. Lisäksi en ottanut huomioon nyt ollenkaan kokonaisverotusta yritys vs. henkilökohtainen, lähinnä lasken tämän nyt oman henkilökohtaisen lompakon kautta.

Koska parametrit muuttuvat paljon, laskin esimerkin nyt noin 50 000 euron autosta. Tämä siksi, että olen itse katsellut jotain Volvoa, joko XC40 tai V60. Nämä pyörii tässä hintaluokassa. Ohessa on vuoden 2020 verotusarvoilla laskettu hinta vapaalle autoedulle ja käyttöedulle eri ikäluokan autoilla:

Autoedun verotusarvot 54 000 € hintaiselle autolle. Verotusarvon laskennassa käytetään hankintahintaa vähennettynä 3400 eurolla.

Oheisesta taulukosta huomataan, että uuden Volvon vapaa autoetu on lähellä tuhatta euroa ja käyttöetu on reilut 800 euroa.

Taulukossa on mukana myös vanhempien ajoneuvojen verotusarvot, mutta palataan niihin myöhemmin.

Nyt kysymys kuuluukin, että mitä tämä maksaisi sitten ostaa itse?

5 vuoden maksuajalla ilman isompaa käsirahaa 50 000 euron laina on noin 900 euroa kuussa.

Lisäksi päälle tulee huoltokuluja, vakuutus, autovero ja katsastus. Laskin näille yhteensä n. 170 euroa kuukaudessa. Kokonaisuudessaan viiden vuoden rahoitusella itse omistettu ajoneuvo on siis karvan verran vapaata autoetua kalliimpi. Rahoituksen pituudella voi toki säätää kuukausittaista kassavirtaa.

Selkeyden vuoksi en laske autopaikkaa ja polttoainekuluja tähän mukaan, koska ne ovat autoedussa (käyttöetu) ja itse omistetussa autossa samat. Niille ei siis ole vaikutusta lopputulokseen.

Nyt laskettiin vain menot. Lasketaan mukaan myös tulot, eli kilometrikorvaukset.

Mikäli ajoneuvon ottaa käyttöedulla, saa työajoista laskuttaa 0,10 e/km kilometrikorvauksen. Uusien autojen polttoainekustannukest jäävät alle tämän, eli siinä tienaa hieman. Omalla autolla ajetuista kilometreistä saa vuonna 2020 0,43 e/km.

Oletetaan vuoteen 10 000 km henkilökohtaisia ajoja ja 20 000 km työajoja. Nämä ovat pyöristettyinä lukuina suurin piirtein sen, mitä olen lähivuosina ajanut. Käyttöedussa siis kilometrikorvauksia 2000 euroa per vuosi ja omalla autolla 8600 euroa.

Oletetaan sekalaisessa ajossa yhdistetyksi kulutukseksi 5,5 l/100km (hieman yläkanttiin) ja dieselin hinnaksi 1,40 e/l. Vuodessa polttoainekulut ovat siis 2310 euroa. (Tämä tosin sama molemmissa, joten ei väliä laskukaavalla, ellei lasketa mukaan myös vapaata autoetua).

Minulla on sen verran vähän omia ajoja, että en todennut vapaata autoetua kannattavaksi. En siis jaksa edes laskea sitä tarkemmin auki. Lisäksi kun huomioidaan, että käyttöetuautolla voi nostaa pieniä kilometrikorvauksia, jotka ovat enemmän kuin polttoainekulut, on näiden kahden edun välillä selvä.

Nyt lasketaan sitten todellinen kuukausikustannus:

Käyttöetuauto kustannukset per vuosi

• Kilometrikorvaukset 2000 e
• Käyttöetuarvo -9140,16 e*
• Poltoaine -2310 e
• Kulut yht. 9450,16 e / n.787 e/kk.

* 5v keskiarvo, eli 24 kk * A-kategoria + 36 kk * B-kategoria / 5 vuodella

Oma ajoneuvo kassavirta per vuosi

• Kilometrikorvaukset 8600 e
• Laina, katsastus, huolto, vakuutus, vero -12860 e
• Polttoaine -2310 e
• Kulut yht. 6570 e /n.  547 e/kk.

Huomatkaa, kirjoitin ylle sanan kassavirta, koska tässä tosiaan on laskettu mukaan lainan lyhennys, joka ei teknisesti ole kulu. Hyvä oletus 5 vuotta vanhalle 150 000 km ajetulle uutena 54 000 euron Volvolle on vähintään 20 000 euron myyntihinta. Tämä tekisi 34 000 euroa arvon alentumista viidessä vuodessa, eli n. 708 e/kk.

Toisin sanoen, kuten jo aiemmin kirjoitin, oman ajoneuvon tapauksessa minulla on 5 vuoden jälkeen edelleen 20 000 euron arvosta omaisuutta, josta saan samat kilometrikorvaukset, mutta kuukausittainen kassavirta tipahti lainanhoitokulujen, eli 900 euron verran.

Mikäli minulla on autoetu, maksan siitä edelleen autoetua kuukausittain, nyt vain aiemmassa taulukossa C-kategorian mukaista hieman halvempaa, 590 euron etua.

Oma ajoneuvo kulut per vuosi

• Kilometrikorvaukset 8600 e
• Arvonalenema, katsastus, huolto, vakuutus, vero -10560 e
• Polttoaine -2310 e
• Kulut yht. 4270 e / n. 356 e/kk

Yhteenveto

Huomataan, että jo kassavirran kannalta viiden vuoden aikana oma ajoneuvo tulee edullisemmaksi. Kun päälle lasketaan todelliset kulut, eli viiden vuoden jälkeen jäljelle jäänyt varallisuus, on omiin nimiin hankittu ajoneuvo huomattavasti edullisempi.

Tietenkin tässä ottaa itselleen riskin ajoneuvon yllättävistä huoltokuluista sekä ylipäänsä ilmastonmuutoksen aiheuttamista pääomariskeistä. Mitä jos 5 vuoden päästä polttomoottoriautoilla ei ole mitään arvoa? Jos niillä ei esim. saa ajaa juuri missään? Siinä mielessä leasing olisi huoleton, riskitön.

Näen kuitenkin yo. riskin melko pieneksi ja kuten nähtiin, jos pelkästään kassavirran laskemalla, joka siis sisältää koko pääoman poismaksamisen, oma auto tulee halvemmaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka ajoneuvon arvo olisi nolla 5 vuoden jälkeen, on oma auto silti edullisempi.

Ennen kuin kukaan kirjoittaa kommentteihin, että vertailin väärin autoetuarvoa ja itse maksettuja kustannuksia, lukekaa tämä juttu. Etenkin yrittäjänä on aivan sama, maksanko itselleni 1000 euroa lisää palkkaa, jolla saan kustannettua auton kulut, vai laitanko saman palkan itselleni autoetuna. Verotuksen kannalta näiden lopputulos on sama. Enemmän merkitseekin se henkilökohtainen kassavirta itse autosta ja yo. laskelmat osoittavat henkilökohtaisen omistuksen tulevat huomattavasti halvemmaksi.

Uusia bisneksiä

Kesäkuu onkin loppumassa erittäin positiivisen oloisesti.

Ensinnäkin se työ mitä nyt teen alihankintana, on ottanut tuulta allensa viimeisen parin kuukauden aikana aika hyvin ja tämän laskutusnäkymä on hyvinkin nouseva. Lisäksi tulen melko varmasti syksyn aikana pääsemään myös osakkaaksi tähän toimeksiantajaani. Tämä vain lisää tämän työn tuotto-odotusta pidemmällä aikavälillä.

Tuon nykyisen työni lisäksi olen aloittamassa omaa konsultointi/valmennusbisnestäni. Tämä vaatii pientä myyntityötä ja tuotteistusta. Se vaatii alkuun jonkin verran työpanosta ja myös itse palvelun tuottaminen vaatii ajankäyttöä. Rahallisia investointeja ei kuitenkaan ole tarpeen tehdä, palvelu pyörii lähinnä omalla ajankäytöllä. Sen tuotto-odotus on myös melko järkevä, joten tämä tulee lisäämään viimeistään ensi vuoden, todennäköisesti vähän jo tämänkin vuoden liikevaihtoa.

Kolmanneksi törmäsin viime viikolla toiseen yrittäjään, joka täydentää loistavasti jo 4 vuotta sitten ideoimaani tuotetta. Minulla on muistiinpanoissa useampiakin liikeideoita, mutta tätä kehitin poikkeuksellisen pitkälle ja olen siihen tehnyt alustavia tutkimuksia, liiketoimintasuunnitelmaa jne. Oikeastaan homma jäi silloin osin oman ajankäytön, osin sopivan kumppanin puutteeseen. Nyt löysin sopivan kumppanin, joka täydentää omaa osaamistani ja pääsemme tekemään MVP-tuotetta.

Kyseessä on ohjelmisto ja sen myyntinäkymät ovat hyvinkin kansainväliset. Nyt täytyy vain alkaa aikatauluttamaan MVP projektia ja sen ominaisuuksia. Saamme varmasti syksyn aikana jo aikaiseksi jotain pohjaa, jolla pääsemme hankkimaan testiasiakkaita, joiden kanssa ohjelmaa voi kehittää pidemmällekin.

Saa nähdä tuleeko liikaa hommia. Jos tulee, niin valmennusbisnes on ensimmäinen mikä tulee lopettaa. Sen skaalaaminen on hankalinta. Se on periaatteessa tuntien myymistä, jota karsastan. Muiden hommien tuotto on enemmän ajankäytöstä irrallinen funktio, joten niiden kehittäminen on kaikista tuottoisinta.

Luontoisetuja tulkitaan yleensä väärin

Yrittäjä pystyy vaikuttamaan verotukseensa (#verovälttelijä)

Yksi syy yrittäjänä oloon on vapaus muokata omaa veroastettaan. Tämä on mahdollista mm. erilaisten luontaisetujen kautta. Palkansaajana ei aina ole mahdollista vaikuttaa esim. autoetuun, mutta yrittäjänä voin päättää ostanko auton itselleni ja nostan kilometrikorvauksia vai ostanko auton yritykselle ja maksan autoetua.

Yllä mainittu autoetu on ehkä vaikeimpia laskettavia asioita. Olen joskus aiemmin todennut, että se ei ole kannattavaa, mutta nyt kun mietin tuoreempaa autoa, päädyn siihen että se voisikin olla kannattavaa. Kirjaan tästä vielä kunnon artikkelin myöhemmin.

Selkeämpi hyöty yrittäjälle tuleekin asuntoedusta. Asuntoetu lasketaan neliömäärän perusteella ja tämä on ainakin isoimmissa kaupungeissa selkeästi pienempi kuin käypä vuokrataso. Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana asunut 3 eri asunnossa, jotka olen itseni sijasta vuokrannut yritykselle.

Yritys maksaa vuokran, käyttää yhtä huonetta toimistona ja minä maksan asuntoedun arvon lopuista neliöistä. Käytännössä esimerkiksi asunnossa, jossa juuri nyt istun, maksan vuokraa vain hieman reilu puolet asunnon oikeasta vuokrahinnasta.

Asunto on vuokrattu yksityiseltä henkilöltä yritykseni nimiin. Yritys maksaa kuukausittain vuokraa ja pitää toimistoaan yhdessä huoneessa. Tästä huoneesta yrityksen kuluksi jää vajaa puolet koko asunnon vuokrasta ja reilun puolet (asuntoedun arvo lopuista neliöistä) maksan yritykselleni vuokraa.

Rahaa ei toki olisi pakko liikuttaa, sen voisi hoitaa palkanlaskennassa asuntoetuna, mutta jostain syystä olen mieltynyt tapaan, jossa maksan asuntoedun arvon oikeana rahana, eli vuokrana, yritykselle.

Tällä järjestelyllä säästän vuokrassa satasia kuussa, joka on aina pois minulle maksettavasta palkasta ja sitä myötä maksan vähemmän ansiotuloveroja. Yritykseni vähentää toimistohuoneelle jäävän hinnan täysimääräistesti yhtiöverotuksessa.

Luontoisetujen tulkinta

Mutta palataan otsikon väittämään. Nyt auton hankintaa ja autoetua laskiessa ja googlaillessa törmään taas väärään laskentatapaan. Todella usein törmää blogikommenteissa siihen, että autoedun arvoksi "katsotaan" vai edun arvosta maksettava rahallinen vero.

Yksinkertaistaen, jos autoedun arvo olisi 1000 euroa, niin tämän kustannukseksi osa tulkitsee veroprosentin suuruuden, eli 300-400 € (30-40 vero-%).

Tämä on toki tavallaan oikein, mutta tässä hukataan koko pointti.

Työnantajilla on muutama tapa antaa autoetu. Joko palkan päälle tai kokonaispalkkaan kuuluvana.

Yksinkertaistettuna, ajatellaan bruttopalkaksi 3000 € ja autoedun arvoksi 1000 €.

Palkan päälle annettuna saat siis 3000 € bruttopalkan ja päälle auton. Tällöin maksat verot 4000 eurosta. Mikäli veroprosentti on 30%, maksetaan veroja 4000*0,3 = 1200 € ja nettopalkaksi käteen jää 3000-1200 = 1800 € + auto.

Mikäli kyseessä on kokonaispalkkaus, autoetu vähennetään palkasta, jolloin bruttopalkaksi jää 2000 €. Veroja maksetaan 3000*0,3 = 900 € ja nettopalkaksi jää 2000-900 = 1100 € + auto.

Kokonaispalkkaus

Nämä kaksi ovat tietenkin nyt aivan eri tapaukset. Mutta mitä jos saisit päättää, otatko autoedun vai vastaavan palkankorotuksen? Tämähän on usein tapaus erityisesti kokonaispalkkauksen, eli jälkimmäisen esimerkin tapauksissa. Eli otatko 3000 € palkan vai 2000 € palkan plus auton.

Ja tämä on se virhe minkä monet tekee. Eli auton arvoksi ei tule 1000*0,3 = 300 €, vaan koko autoedun arvo 1000 €. Koska jos otat tuon palkan 3000 €, maksat siitä veroa 900 €, jolloin nettopalkaksi jää 2100 €.

Kysymys siis on, otatko 2100 € ja maksat itse oman autosi, vai otatko 1100 € + auton. Tässä monet laskee, että tonnilla saa jo ihan järkevän keskiluokkaisen auton kuluineen.

Palkankorotus vai autoetu?

Mietitään tuo jälkimmäinen palkankorotuksen kautta. Eli sinun palkkasi on nyt 3000 €, josta käteen jää verojen jälkeen nettona 2100 €. Pomosi antaa kaksi vaihtoehtoa; autoetu tai vastaava palkankorotus.

Molemmissa tapauksissa asia on sama. Veron osuus lasketaan 4000 euron kokonaisbrutosta, mutta tämä vero maksetaan eri osuudesta. Kuulostaa vaikealta, mutta on simppeliä. Eli molemmissa tapauksissa vero on 4000*0,3 = 1200 €. Näiden arvo sinulle työntekijänä on sama, molemmista maksat yhtä paljon veroa.

Mutta käteen jäävä osuus on täysin eri. Eli palkankorotuksesta jää nettona käteen 4000-1200 = 2800 €.

Mikäli otat autoedun, sinulle jää käteen 3000-1200 = 1800 € + auto. Itseasiassa palkankorotuksen myötä nettopalkkasi laski. Aiemmin 3000 € bruttopalkalla sinulle jäi käteen 2100 €.

Työsuhdepyörä

Ehkä eniten väärin ymmärretty asia on työsuhdepyörä.

Luontoisedut ovat monesti kannattavia silloin kun verottaja on määrittänyt niille kaavalla laskettavan verotusarvon. Erityisesti asuntoetu on tämmöinen, jonka verotusarvo on monella paikkakunnalla selkeästi alle käyvän arvon. Myös autoetu voi olla tämmöinen, mutta harvoin kuitenkaan kovin järkevä.

Kaikki muu, mille ei ole määritelty laskentakaavaa, arvostetaan käypään arvoonsa. Verottajalla on tästä oikein esimerkki ohjeissaan. Tämä tarkoittaa sitä, että palkan päälle laitetaan juuri se sama summa, minkä työnantaja maksaa ko. palvelusta.

Esimerkiksi työsuhdepyörässä verotusarvo on monesti sama kuin leasingvuokra. Joillakin sivuilla näkyy laskureita, joissa lasketaan tästä verotusarvosta veroprosentin mukaan ns. työntekijän maksettavaksi jäävä osuus. Tämä kuitenkin on tahallista hämäystä. Kuten yllä osoitin, työntekijälle on aivan sama saako hän tämän leasingvuokran suuruisen summan palkankorotuksena ja ostaa sillä itse saman pyörän, vai saako hän sen työnantajan kautta verotettavana työsuhdepyöränä. Sen verovaikutus ja nettopalkkavaikutus on täsmälleen sama.

Saivartelija toki sanoo, että työnantajalle tällä on pieni ero. Luontoiseduista ei ilmeisemmin makseta kaikki työnantajakuluja, jonka johdosta sen kustannus työnantajalle on karvan verran palkankorotusta halvempi. Jos tämä pitää paikkansa, niin samalla se tarkoittaa että tällä on vaikutusta myös työntekijän eläkkeeseen ja siten palkankorotus olisi aina kannattavampi vaihtoehto pitkällä tähtäimellä, koska se vaikuttaa eläkekertymään.

Toim.huom.: Alkuperäinen teksti on vuodelta 2020. Ainakin 2022 ja 2023 työsuhdepolkupyörässä on tietty maksimi etu, joka on veroton. Tällöin yo. teksti ei päde.

Yhteenveto

Eli kyllä, sinänsä maksat autoedusta (kun se tulee palkan päälle) tämän autoedun arvo * veroprosentti, eli tässä palkankorotus-esimerkissä 300 €. MUTTA kysymys ei olekaan tästä. Pointti on vaihtoehtokustannuksesta.

Vaihtoehtokustannus on vastaavan korotuksen ottaminen rahapalkkana. Ja tällöin sinulle jää 1000 € enemmän käteen, eli auton kustannus sinulle on tämä 1000 euroa, ei 300 euroa.

Olihan sinulla auto jo varmaan ennen autoedun ottoakin? Ja maksat siitä varmaan kaikkine kuluineen (vakuutus, verot, katsastus, polttoaineet) enemmän kuin 300 €/kk ? Mikset siis ottaisi 1000 € palkankorotusta ja maksa ajoneuvon kustannuksia sillä + saamillasi kilometrikorvauksilla?


Toki tilanne harvoin on aivan näin yksinkertainen. Jos ainoa vaihtoehto onkin saada autoetu palkan päälle, eikä ollenkaan rahana vastaavaa summaa, on autoetu mitä todennäköisemmin taloudellisesti järkevämpi. Mikäli autoedulle kuitenkin on lähellekään vastaava palkankorotus vaihtoehtona (tai kyseessä on kokonaispalkkaus alkujaankin) on todennäköisesti järkevämpää ottaa auto omiin nimiin.



Ps. Tietenkin laskelmissa pitäisi huomioida muuttuva veroprosentti. Itseasiassa palkan päälle lisättävän autoedun osuus ei ole itse kokonaisveroprosentti, vaan marginaaliveroprosentti, joka on huomattavasti korkeampi. Yksinkertaistuksen vuoksi laskin kuitenkin esimerkit nyt kaikki samalla veroasteella.

Pps. Laskeskelin myös, kannattaisiko yrityksen ostaa isompi perheasunto yritykselle asuntoetuasunnoksi. Laskelma vielä vähän kesken, mutta avaan sen täällä myöhemmin.

Vuokra vai omistusasunto?

Ai miten ihana ikuisuustappelu - vuokralla vai omassa asunnossa. Tämä on aikoinaan 2017 kirjoittamani teksti drafti-laatikkoon tätä blogia suunnitellessani. Tämän jälkeen olen muuttanut edelleen muutaman kerran - edelleen vuokralla.


Vaikka nuorempana olin omistusasumisen kannalla ja semmoisen muutaman vuoden ajan omistinkin, olen nykyään vuokra-asumisen kannalla. Vuokra-asuminen mahdollistaa paljon vapaamman elämän, mutta ymmärrän toki omistusasujankin ajatusmaailmaa.

Lähdetäänpäs alusta. Reilu parikymppisenä ostin omistusasunnokseni ja samalla ensimmäiseksi omaksi kodikseni rivitalokaksion. Asunto oli seurausta yhteenmuutosta silloisen seurustelukumppanini kanssa ja pelkän omakotitaloasujan taustan omaavana en voinut kuvitellakaan asuvani kerrostalossa tai vuokralla. Egoani ja viisasta rahankäyttöäni vain pönkitti kaikkien tuttujen olalle taputtelut "hienoa kun ostat oman jo noin nuorena" yms.. Eli selvää säästöä ja leppoisia eläkepäiviä!

Homma muuttui muutaman vuoden jälkeen. Suhde ei oikein toiminut ja halusin muutenkin muuttaa naapurikaupunkiin. Olin lisäksi aloittanut opiskelun ja opintotuen asumislisää ei saanut omistusasuntoon. Lopulta kävi kamala tuuri, kun syliini suorastaan tippui asunnon ostaja. Sovimme melko nopealla aikataululla kaupat ja samalla meidän avoliittomme päättyi. Minä lähdin naapurikaupunkiin, lähellä silloista työpaikkaani.

Satuin löytämään kerrostalokaksion, joka oli ollut jonkin aikaa tyhjillään. Vuokraajan kanssa juteltuani huomasin, että asunnossa oli tehty remonttia, jonka johdosta se oli ollut tyhjillään ja remonttistakin oli kulunut jo aikaa, mutta asunto oli jostain syystä edelleen tyhjillään. Pääsin sopimaan huomattavan edullisen vuokran, noin 10 % pyyntiä alhaisemman ja jopa vieläkin enemmän markkinahinnasta. Kaikki meni hyvin, tykkäsin asunnosta, sijainti oli ok ja vuokra sopiva. Opintotuen lisäksi en tarvinnut paljoakaan rahaa elämiseen.

Hetkihän siinä sitten vierähti, kunnes kohdalle osui uusi seurustelukumppani. Hän muutti aikanaan asuntooni ja yhteiselo oli mukavaa. Tai ainakin minun mielestäni. Kumppani ei oikein tykännyt seudusta ja asuntokin oli muka ankea. (Naisia on vaikea tyydyttää.) Itse en halunnut lähteä pois, koska tiesin että muutto olisi nostanut asumiskustannuksia selvästi. Lopulta oli pakko taipua, koska kumppanini sai opiskelupaikan 300 km päästä ja muutimme paikkakunnalle. Emme kuitenkaan halunneet oleilla siellä pitkään vai tarkoituksena oli hakea opiskelupaikkaa "kotipaikkakunnalta" ja vaihtaa sinne mahdollisimman nopeasti. Tämä toteutuikin lopulta jo puolen vuoden jälkeen. Jos tarkkoja ollaan, niin varsinaisesti asuimme tuolla ulkopaikkakunnalla vain viitisen kuukautta.

Emme tykänneet oikein kerrostaloelämästä ja löysimmekin mukavan paritaloasunnon rauhalliselta seudulta. Vuokra-asunto siis. Aivan mahtava diili. Tämäkin asunto oli ollut jo jonkin aikaa tyhjillään ja oli itseasiassa sekä vuokralla että myynnissä samaan aikaan. Aavistin pientä paniikkia. Pääsinkin neuvottelemaan vuokrasta hieman, tällä kertaa noin 5%, kun tavoittelin 10 %. Asunto oli kuitenkin kokoisekseen ja sijainnilleen ihan ok-hintainen, joten muutimme sinne.

Jälleen meni muutama vuosi iloisesti, kunnes rupesimme vain huviksemme miettimään uutta paikkaa. Osin halu oli lähemmäksi keskustaa, kuitenkin rauhalliselle alueelle (helpot kriteerit), osin siksi, että naapuriin oli muuttanut hieman omituista sakkia. Mikään pakottava tarve meillä ei kuitenkaan ollut ja ihan mihin vain emme muuttaisi. Meillä oli mukava asunto hyvällä sijainnilla, joten etsimme asuntoa rauhassa, kunnes se oikea löytyisi. Tällä kertaa totesimme, että kerrostalo voi sittenkin täyttää tarpeemme hyvin ja olimme valmiita tinkimään joistakin asioista saavuttaaksemme toisia asioita.

Se oikea asunto löytyi yllättävän nopeasti. Muutaman kilometrin päästä keskustasta järven äärellä saman kokonainen kuin nykyinen asuntomme. Vaikka asunto oli lähellä keskustaa, se oli silti mukavalla hieman puistomaisella alueella, eikä mikään kaupungin keskusta. Ja se järvi! Itseasiassa emme olleet aivan varmoja kun menimme näytölle, mutta olimme kuitenkin ajatelleet että olisi aika ottaa näkymää tietokoneen lisäksi muutamaan asuntoon ihan paikan päälläkin. Kun näimme asunnon omin silmin, olimme aivan myytyjä.

Vaikka asunto olikin saman kokoinen kuin meidän nykyinen, oli se silti pohjaratkaisultaan paljon mukavampi ja tilavampi, mutta vielä enemmän rakastuimme asunnon tyyliin. Tykkäämme vanhoista taloista ja tämä oli sitä. Voisi olla toki vieläkin vanhempaa tyyliä, mutta tämä on oikein sopiva ja vuokranantajan toimesta ehostettu tyylille uskollisesti.

Okei, pitkä tarina, mutta vielä ei olla puhuttu rahasta mitään. Miksi siis suositan vuokra-asumista?

Kysyn vain teiltä lukijoilta, olisiko vastaava, muutaman vuoden välein muuttaminen ollut mahdollista omistusasujana?

Teoriassa ainakin kyllä, monelle kuitenkin tulee käytännössä vastaan kahden asunnon loukut, joka käytännössä torppaa useasti muuttamisen. Tämän lisäksi rahaa kuluu paljon välittäjän palkkioihin ja varainsiirtoveroon. En kiellä etteikö itselläni ole kulunut rahaa muutoissa, aina joutuu maksamaan tuplavuokria, mutta toisaalta vuokra-asunnosta voi lähteä aina silloin kun haluaa ja se kuukauden vuokra on vähemmän kuin asunnonvälittäjän palkkio tai varainsiirtovero, saati nämä yhdessä.

Minulla oli tuuria ensimmäisen asuntoni myynnin kanssa. Sain sen myytyä nopeasti ja ok-hintaan. Sain asunnosta saman kuin siitä maksoin ja se meni suoralla kaupalla ilman välittäjää. Laskukseni jäi ainoastaan tekemäni remontit. Menihän niihinkin rahaa ja ne pitäisi laskea asumien hintaan mukaan. Valitettavasti en tarkkaan muista kuinka paljon remonttiin meni rahaa, mutta se vastaa ihan varmasti ainakin 100e/kk. Todennäköisesti noin 150 e/kk. Tähän kun lisätään vastike sekä lainan korkokulut, niin ei olla enää kovinkaan kaukana vastaavan asunnon vuokrahinnasta. Ja tätä pientä alennusta vastaan olen ottanut riskin asunnon hinnan muutoksista sekä muista yllätyksistä taloyhtiössä.

Ei, päätin että omistusasuminen ei ole minulle.

Vuokra-asumien mukavuuksia onkin nimenomaan riskittömyys, sekä vapaus. Vapaudella tarkoitan ensinnäkin vapautta velkavankeudesta ja toiseksi vapautta päättää missä ja minkälaisessa asunnossa asuu. Ja mieltänsä voi vapaasti vaihtaa melko useinkin. Omistusasumisen suhteen tämä mielen vaihtaminen tulee niin kalliiksi ja hankalaksi, että harva sitä oikeasti toteuttaa. Lisäksi vuokra-asumiseen saa helpommin ja enemmän tukia. Erityisesti opiskelijalle omistusasuminen onkin myrkkyä. Vuokra-asuminen sopiikin parhaiten juuri nuorille, jotka vielä etsivät suuntaansa ja asuinpaikkaansa. Enkä tarkoita tällä pelkästään opiskelijoita, vaan myös jo työuransa aloittelijoita.

Tästä seuraakin seuraava vinkkini: En suosittele omistusasumista alle 30 vuotiaille.

Etsi rauhassa suuntaasi, paikkakuntaasi yms. Kun olet mielestäsi vakiinnuttanut muun elämäsi, olet vakitöissä, kenties perheellinen yms, niin voit harkita asettumista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tämäkin näkökulma on huono. Ei ole enää olemassa vakitöitä. Omistusasunto estää tehokkaasti työn perässä muuttamisen. Kannatankin vahvasti vuokra-asumista, koska se mahdollistaa tehokkaan työpaikan ja maiseman vaihtamisen. Kuten tekstistä selviää, kannatan vuokra-asumista. Tämä kannan vaihto on seurausta lähinnä omista kokemuksistani sekä näkökulmastani tulevaisuuteen.

Voin harkita omistusasunnon ostamista vain suurehkon kaupungin keskustan lähettyviltä, mielellään arvoasunnosta. Kyllä ovat kalliita, mutta sille on jälkimarkkinat. En missään tapauksessa ole ostamassa omakotitaloa nukkumalähiöstä. Jos olen semmoisia höpöttämässä, niin ampukaa! Näen että omakotiasuminen voi kokea käänteen tulevaisuudessa. Kaltaisiani vuokra-asumisen puolesta puhujia ja keskustaan haluavia on kokoajan kasvava määrä, joten näen suuren riskin omakotitalon arvon kehitykselle.

Keskustan asunnon arvo pysyy paljon todennäköisemmin vähintäänkin samana. Lähiöiden asuntojen hinnankehitys on suuri riski, jonka haluan välttää.