Luontoisetuja tulkitaan yleensä väärin

Yrittäjä pystyy vaikuttamaan verotukseensa (#verovälttelijä)

Yksi syy yrittäjänä oloon on vapaus muokata omaa veroastettaan. Tämä on mahdollista mm. erilaisten luontaisetujen kautta. Palkansaajana ei aina ole mahdollista vaikuttaa esim. autoetuun, mutta yrittäjänä voin päättää ostanko auton itselleni ja nostan kilometrikorvauksia vai ostanko auton yritykselle ja maksan autoetua.

Yllä mainittu autoetu on ehkä vaikeimpia laskettavia asioita. Olen joskus aiemmin todennut, että se ei ole kannattavaa, mutta nyt kun mietin tuoreempaa autoa, päädyn siihen että se voisikin olla kannattavaa. Kirjaan tästä vielä kunnon artikkelin myöhemmin.

Selkeämpi hyöty yrittäjälle tuleekin asuntoedusta. Asuntoetu lasketaan neliömäärän perusteella ja tämä on ainakin isoimmissa kaupungeissa selkeästi pienempi kuin käypä vuokrataso. Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana asunut 3 eri asunnossa, jotka olen itseni sijasta vuokrannut yritykselle.

Yritys maksaa vuokran, käyttää yhtä huonetta toimistona ja minä maksan asuntoedun arvon lopuista neliöistä. Käytännössä esimerkiksi asunnossa, jossa juuri nyt istun, maksan vuokraa vain hieman reilu puolet asunnon oikeasta vuokrahinnasta.

Asunto on vuokrattu yksityiseltä henkilöltä yritykseni nimiin. Yritys maksaa kuukausittain vuokraa ja pitää toimistoaan yhdessä huoneessa. Tästä huoneesta yrityksen kuluksi jää vajaa puolet koko asunnon vuokrasta ja reilun puolet (asuntoedun arvo lopuista neliöistä) maksan yritykselleni vuokraa.

Rahaa ei toki olisi pakko liikuttaa, sen voisi hoitaa palkanlaskennassa asuntoetuna, mutta jostain syystä olen mieltynyt tapaan, jossa maksan asuntoedun arvon oikeana rahana, eli vuokrana, yritykselle.

Tällä järjestelyllä säästän vuokrassa satasia kuussa, joka on aina pois minulle maksettavasta palkasta ja sitä myötä maksan vähemmän ansiotuloveroja. Yritykseni vähentää toimistohuoneelle jäävän hinnan täysimääräistesti yhtiöverotuksessa.

Luontoisetujen tulkinta

Mutta palataan otsikon väittämään. Nyt auton hankintaa ja autoetua laskiessa ja googlaillessa törmään taas väärään laskentatapaan. Todella usein törmää blogikommenteissa siihen, että autoedun arvoksi "katsotaan" vai edun arvosta maksettava rahallinen vero.

Yksinkertaistaen, jos autoedun arvo olisi 1000 euroa, niin tämän kustannukseksi osa tulkitsee veroprosentin suuruuden, eli 300-400 € (30-40 vero-%).

Tämä on toki tavallaan oikein, mutta tässä hukataan koko pointti.

Työnantajilla on muutama tapa antaa autoetu. Joko palkan päälle tai kokonaispalkkaan kuuluvana.

Yksinkertaistettuna, ajatellaan bruttopalkaksi 3000 € ja autoedun arvoksi 1000 €.

Palkan päälle annettuna saat siis 3000 € bruttopalkan ja päälle auton. Tällöin maksat verot 4000 eurosta. Mikäli veroprosentti on 30%, maksetaan veroja 4000*0,3 = 1200 € ja nettopalkaksi käteen jää 3000-1200 = 1800 € + auto.

Mikäli kyseessä on kokonaispalkkaus, autoetu vähennetään palkasta, jolloin bruttopalkaksi jää 2000 €. Veroja maksetaan 3000*0,3 = 900 € ja nettopalkaksi jää 2000-900 = 1100 € + auto.

Kokonaispalkkaus

Nämä kaksi ovat tietenkin nyt aivan eri tapaukset. Mutta mitä jos saisit päättää, otatko autoedun vai vastaavan palkankorotuksen? Tämähän on usein tapaus erityisesti kokonaispalkkauksen, eli jälkimmäisen esimerkin tapauksissa. Eli otatko 3000 € palkan vai 2000 € palkan plus auton.

Ja tämä on se virhe minkä monet tekee. Eli auton arvoksi ei tule 1000*0,3 = 300 €, vaan koko autoedun arvo 1000 €. Koska jos otat tuon palkan 3000 €, maksat siitä veroa 900 €, jolloin nettopalkaksi jää 2100 €.

Kysymys siis on, otatko 2100 € ja maksat itse oman autosi, vai otatko 1100 € + auton. Tässä monet laskee, että tonnilla saa jo ihan järkevän keskiluokkaisen auton kuluineen.

Palkankorotus vai autoetu?

Mietitään tuo jälkimmäinen palkankorotuksen kautta. Eli sinun palkkasi on nyt 3000 €, josta käteen jää verojen jälkeen nettona 2100 €. Pomosi antaa kaksi vaihtoehtoa; autoetu tai vastaava palkankorotus.

Molemmissa tapauksissa asia on sama. Veron osuus lasketaan 4000 euron kokonaisbrutosta, mutta tämä vero maksetaan eri osuudesta. Kuulostaa vaikealta, mutta on simppeliä. Eli molemmissa tapauksissa vero on 4000*0,3 = 1200 €. Näiden arvo sinulle työntekijänä on sama, molemmista maksat yhtä paljon veroa.

Mutta käteen jäävä osuus on täysin eri. Eli palkankorotuksesta jää nettona käteen 4000-1200 = 2800 €.

Mikäli otat autoedun, sinulle jää käteen 3000-1200 = 1800 € + auto. Itseasiassa palkankorotuksen myötä nettopalkkasi laski. Aiemmin 3000 € bruttopalkalla sinulle jäi käteen 2100 €.

Työsuhdepyörä

Ehkä eniten väärin ymmärretty asia on työsuhdepyörä.

Luontoisedut ovat monesti kannattavia silloin kun verottaja on määrittänyt niille kaavalla laskettavan verotusarvon. Erityisesti asuntoetu on tämmöinen, jonka verotusarvo on monella paikkakunnalla selkeästi alle käyvän arvon. Myös autoetu voi olla tämmöinen, mutta harvoin kuitenkaan kovin järkevä.

Kaikki muu, mille ei ole määritelty laskentakaavaa, arvostetaan käypään arvoonsa. Verottajalla on tästä oikein esimerkki ohjeissaan. Tämä tarkoittaa sitä, että palkan päälle laitetaan juuri se sama summa, minkä työnantaja maksaa ko. palvelusta.

Esimerkiksi työsuhdepyörässä verotusarvo on monesti sama kuin leasingvuokra. Joillakin sivuilla näkyy laskureita, joissa lasketaan tästä verotusarvosta veroprosentin mukaan ns. työntekijän maksettavaksi jäävä osuus. Tämä kuitenkin on tahallista hämäystä. Kuten yllä osoitin, työntekijälle on aivan sama saako hän tämän leasingvuokran suuruisen summan palkankorotuksena ja ostaa sillä itse saman pyörän, vai saako hän sen työnantajan kautta verotettavana työsuhdepyöränä. Sen verovaikutus ja nettopalkkavaikutus on täsmälleen sama.

Saivartelija toki sanoo, että työnantajalle tällä on pieni ero. Luontoiseduista ei ilmeisemmin makseta kaikki työnantajakuluja, jonka johdosta sen kustannus työnantajalle on karvan verran palkankorotusta halvempi. Jos tämä pitää paikkansa, niin samalla se tarkoittaa että tällä on vaikutusta myös työntekijän eläkkeeseen ja siten palkankorotus olisi aina kannattavampi vaihtoehto pitkällä tähtäimellä, koska se vaikuttaa eläkekertymään.

Toim.huom.: Alkuperäinen teksti on vuodelta 2020. Ainakin 2022 ja 2023 työsuhdepolkupyörässä on tietty maksimi etu, joka on veroton. Tällöin yo. teksti ei päde.

Yhteenveto

Eli kyllä, sinänsä maksat autoedusta (kun se tulee palkan päälle) tämän autoedun arvo * veroprosentti, eli tässä palkankorotus-esimerkissä 300 €. MUTTA kysymys ei olekaan tästä. Pointti on vaihtoehtokustannuksesta.

Vaihtoehtokustannus on vastaavan korotuksen ottaminen rahapalkkana. Ja tällöin sinulle jää 1000 € enemmän käteen, eli auton kustannus sinulle on tämä 1000 euroa, ei 300 euroa.

Olihan sinulla auto jo varmaan ennen autoedun ottoakin? Ja maksat siitä varmaan kaikkine kuluineen (vakuutus, verot, katsastus, polttoaineet) enemmän kuin 300 €/kk ? Mikset siis ottaisi 1000 € palkankorotusta ja maksa ajoneuvon kustannuksia sillä + saamillasi kilometrikorvauksilla?


Toki tilanne harvoin on aivan näin yksinkertainen. Jos ainoa vaihtoehto onkin saada autoetu palkan päälle, eikä ollenkaan rahana vastaavaa summaa, on autoetu mitä todennäköisemmin taloudellisesti järkevämpi. Mikäli autoedulle kuitenkin on lähellekään vastaava palkankorotus vaihtoehtona (tai kyseessä on kokonaispalkkaus alkujaankin) on todennäköisesti järkevämpää ottaa auto omiin nimiin.



Ps. Tietenkin laskelmissa pitäisi huomioida muuttuva veroprosentti. Itseasiassa palkan päälle lisättävän autoedun osuus ei ole itse kokonaisveroprosentti, vaan marginaaliveroprosentti, joka on huomattavasti korkeampi. Yksinkertaistuksen vuoksi laskin kuitenkin esimerkit nyt kaikki samalla veroasteella.

Pps. Laskeskelin myös, kannattaisiko yrityksen ostaa isompi perheasunto yritykselle asuntoetuasunnoksi. Laskelma vielä vähän kesken, mutta avaan sen täällä myöhemmin.

Vuokra vai omistusasunto?

Ai miten ihana ikuisuustappelu - vuokralla vai omassa asunnossa. Tämä on aikoinaan 2017 kirjoittamani teksti drafti-laatikkoon tätä blogia suunnitellessani. Tämän jälkeen olen muuttanut edelleen muutaman kerran - edelleen vuokralla.


Vaikka nuorempana olin omistusasumisen kannalla ja semmoisen muutaman vuoden ajan omistinkin, olen nykyään vuokra-asumisen kannalla. Vuokra-asuminen mahdollistaa paljon vapaamman elämän, mutta ymmärrän toki omistusasujankin ajatusmaailmaa.

Lähdetäänpäs alusta. Reilu parikymppisenä ostin omistusasunnokseni ja samalla ensimmäiseksi omaksi kodikseni rivitalokaksion. Asunto oli seurausta yhteenmuutosta silloisen seurustelukumppanini kanssa ja pelkän omakotitaloasujan taustan omaavana en voinut kuvitellakaan asuvani kerrostalossa tai vuokralla. Egoani ja viisasta rahankäyttöäni vain pönkitti kaikkien tuttujen olalle taputtelut "hienoa kun ostat oman jo noin nuorena" yms.. Eli selvää säästöä ja leppoisia eläkepäiviä!

Homma muuttui muutaman vuoden jälkeen. Suhde ei oikein toiminut ja halusin muutenkin muuttaa naapurikaupunkiin. Olin lisäksi aloittanut opiskelun ja opintotuen asumislisää ei saanut omistusasuntoon. Lopulta kävi kamala tuuri, kun syliini suorastaan tippui asunnon ostaja. Sovimme melko nopealla aikataululla kaupat ja samalla meidän avoliittomme päättyi. Minä lähdin naapurikaupunkiin, lähellä silloista työpaikkaani.

Satuin löytämään kerrostalokaksion, joka oli ollut jonkin aikaa tyhjillään. Vuokraajan kanssa juteltuani huomasin, että asunnossa oli tehty remonttia, jonka johdosta se oli ollut tyhjillään ja remonttistakin oli kulunut jo aikaa, mutta asunto oli jostain syystä edelleen tyhjillään. Pääsin sopimaan huomattavan edullisen vuokran, noin 10 % pyyntiä alhaisemman ja jopa vieläkin enemmän markkinahinnasta. Kaikki meni hyvin, tykkäsin asunnosta, sijainti oli ok ja vuokra sopiva. Opintotuen lisäksi en tarvinnut paljoakaan rahaa elämiseen.

Hetkihän siinä sitten vierähti, kunnes kohdalle osui uusi seurustelukumppani. Hän muutti aikanaan asuntooni ja yhteiselo oli mukavaa. Tai ainakin minun mielestäni. Kumppani ei oikein tykännyt seudusta ja asuntokin oli muka ankea. (Naisia on vaikea tyydyttää.) Itse en halunnut lähteä pois, koska tiesin että muutto olisi nostanut asumiskustannuksia selvästi. Lopulta oli pakko taipua, koska kumppanini sai opiskelupaikan 300 km päästä ja muutimme paikkakunnalle. Emme kuitenkaan halunneet oleilla siellä pitkään vai tarkoituksena oli hakea opiskelupaikkaa "kotipaikkakunnalta" ja vaihtaa sinne mahdollisimman nopeasti. Tämä toteutuikin lopulta jo puolen vuoden jälkeen. Jos tarkkoja ollaan, niin varsinaisesti asuimme tuolla ulkopaikkakunnalla vain viitisen kuukautta.

Emme tykänneet oikein kerrostaloelämästä ja löysimmekin mukavan paritaloasunnon rauhalliselta seudulta. Vuokra-asunto siis. Aivan mahtava diili. Tämäkin asunto oli ollut jo jonkin aikaa tyhjillään ja oli itseasiassa sekä vuokralla että myynnissä samaan aikaan. Aavistin pientä paniikkia. Pääsinkin neuvottelemaan vuokrasta hieman, tällä kertaa noin 5%, kun tavoittelin 10 %. Asunto oli kuitenkin kokoisekseen ja sijainnilleen ihan ok-hintainen, joten muutimme sinne.

Jälleen meni muutama vuosi iloisesti, kunnes rupesimme vain huviksemme miettimään uutta paikkaa. Osin halu oli lähemmäksi keskustaa, kuitenkin rauhalliselle alueelle (helpot kriteerit), osin siksi, että naapuriin oli muuttanut hieman omituista sakkia. Mikään pakottava tarve meillä ei kuitenkaan ollut ja ihan mihin vain emme muuttaisi. Meillä oli mukava asunto hyvällä sijainnilla, joten etsimme asuntoa rauhassa, kunnes se oikea löytyisi. Tällä kertaa totesimme, että kerrostalo voi sittenkin täyttää tarpeemme hyvin ja olimme valmiita tinkimään joistakin asioista saavuttaaksemme toisia asioita.

Se oikea asunto löytyi yllättävän nopeasti. Muutaman kilometrin päästä keskustasta järven äärellä saman kokonainen kuin nykyinen asuntomme. Vaikka asunto oli lähellä keskustaa, se oli silti mukavalla hieman puistomaisella alueella, eikä mikään kaupungin keskusta. Ja se järvi! Itseasiassa emme olleet aivan varmoja kun menimme näytölle, mutta olimme kuitenkin ajatelleet että olisi aika ottaa näkymää tietokoneen lisäksi muutamaan asuntoon ihan paikan päälläkin. Kun näimme asunnon omin silmin, olimme aivan myytyjä.

Vaikka asunto olikin saman kokoinen kuin meidän nykyinen, oli se silti pohjaratkaisultaan paljon mukavampi ja tilavampi, mutta vielä enemmän rakastuimme asunnon tyyliin. Tykkäämme vanhoista taloista ja tämä oli sitä. Voisi olla toki vieläkin vanhempaa tyyliä, mutta tämä on oikein sopiva ja vuokranantajan toimesta ehostettu tyylille uskollisesti.

Okei, pitkä tarina, mutta vielä ei olla puhuttu rahasta mitään. Miksi siis suositan vuokra-asumista?

Kysyn vain teiltä lukijoilta, olisiko vastaava, muutaman vuoden välein muuttaminen ollut mahdollista omistusasujana?

Teoriassa ainakin kyllä, monelle kuitenkin tulee käytännössä vastaan kahden asunnon loukut, joka käytännössä torppaa useasti muuttamisen. Tämän lisäksi rahaa kuluu paljon välittäjän palkkioihin ja varainsiirtoveroon. En kiellä etteikö itselläni ole kulunut rahaa muutoissa, aina joutuu maksamaan tuplavuokria, mutta toisaalta vuokra-asunnosta voi lähteä aina silloin kun haluaa ja se kuukauden vuokra on vähemmän kuin asunnonvälittäjän palkkio tai varainsiirtovero, saati nämä yhdessä.

Minulla oli tuuria ensimmäisen asuntoni myynnin kanssa. Sain sen myytyä nopeasti ja ok-hintaan. Sain asunnosta saman kuin siitä maksoin ja se meni suoralla kaupalla ilman välittäjää. Laskukseni jäi ainoastaan tekemäni remontit. Menihän niihinkin rahaa ja ne pitäisi laskea asumien hintaan mukaan. Valitettavasti en tarkkaan muista kuinka paljon remonttiin meni rahaa, mutta se vastaa ihan varmasti ainakin 100e/kk. Todennäköisesti noin 150 e/kk. Tähän kun lisätään vastike sekä lainan korkokulut, niin ei olla enää kovinkaan kaukana vastaavan asunnon vuokrahinnasta. Ja tätä pientä alennusta vastaan olen ottanut riskin asunnon hinnan muutoksista sekä muista yllätyksistä taloyhtiössä.

Ei, päätin että omistusasuminen ei ole minulle.

Vuokra-asumien mukavuuksia onkin nimenomaan riskittömyys, sekä vapaus. Vapaudella tarkoitan ensinnäkin vapautta velkavankeudesta ja toiseksi vapautta päättää missä ja minkälaisessa asunnossa asuu. Ja mieltänsä voi vapaasti vaihtaa melko useinkin. Omistusasumisen suhteen tämä mielen vaihtaminen tulee niin kalliiksi ja hankalaksi, että harva sitä oikeasti toteuttaa. Lisäksi vuokra-asumiseen saa helpommin ja enemmän tukia. Erityisesti opiskelijalle omistusasuminen onkin myrkkyä. Vuokra-asuminen sopiikin parhaiten juuri nuorille, jotka vielä etsivät suuntaansa ja asuinpaikkaansa. Enkä tarkoita tällä pelkästään opiskelijoita, vaan myös jo työuransa aloittelijoita.

Tästä seuraakin seuraava vinkkini: En suosittele omistusasumista alle 30 vuotiaille.

Etsi rauhassa suuntaasi, paikkakuntaasi yms. Kun olet mielestäsi vakiinnuttanut muun elämäsi, olet vakitöissä, kenties perheellinen yms, niin voit harkita asettumista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tämäkin näkökulma on huono. Ei ole enää olemassa vakitöitä. Omistusasunto estää tehokkaasti työn perässä muuttamisen. Kannatankin vahvasti vuokra-asumista, koska se mahdollistaa tehokkaan työpaikan ja maiseman vaihtamisen. Kuten tekstistä selviää, kannatan vuokra-asumista. Tämä kannan vaihto on seurausta lähinnä omista kokemuksistani sekä näkökulmastani tulevaisuuteen.

Voin harkita omistusasunnon ostamista vain suurehkon kaupungin keskustan lähettyviltä, mielellään arvoasunnosta. Kyllä ovat kalliita, mutta sille on jälkimarkkinat. En missään tapauksessa ole ostamassa omakotitaloa nukkumalähiöstä. Jos olen semmoisia höpöttämässä, niin ampukaa! Näen että omakotiasuminen voi kokea käänteen tulevaisuudessa. Kaltaisiani vuokra-asumisen puolesta puhujia ja keskustaan haluavia on kokoajan kasvava määrä, joten näen suuren riskin omakotitalon arvon kehitykselle.

Keskustan asunnon arvo pysyy paljon todennäköisemmin vähintäänkin samana. Lähiöiden asuntojen hinnankehitys on suuri riski, jonka haluan välttää.